Äitini osti kameran joskus vuonna 1980. Koska valinta osui sopivasti konservatiiviseen tekniikkaan laadukkaalta merkiltä, ja koska äidin tapa säilyttää esineitä takaa konservoitumisen, on paketti edelleenkin aika hyvin kasassa näin yli 30 vuotta myöhemmin. Laatikkoa myöden! Tässäpä lyhyt esittely aiheesta "Minä ja Yashica 35 Electro GSN".

Hintalappukin näemmä paikallaan (Suomen Pankin rahanarvolaskurin mukaan tuo 895 markkaa olisi nykyrahassa noin 400 euroa). Ilmeisesti ostettaessa kamera oli seisonut hyllyssä jo jonkin aikaa, sillä 1973 esiteltyä GSN-versiota tehtiin ilmeisesti vain vuoteen 1977 asti. Yhteensä maailmaan suollettiin 35 Electron eri malleja kahdeksan miljoonaa kappaletta.

(Klikkaamalla kuva suuremmaksi)

Onkohan laatikon lupailema takuu vielä voimassa?..

Tallella on alkuperäinen käyttöohje, maahantuojan kirjailema suomenkielinen käännös, Handy tripod -nimellä kulkeva pienoiskolmijalka, feikkinahkahihna sekä feikkinahkainen never ready case (ei kuvassa). Ajan virtaan hukkunut on salamakengän suojapalikka sekä linssisuojus. Ainakin ensinmainittu voisi antaa aihetta jonkinlaiseen projektiin. Jälkimmäinenkin ehkä, vaikka linssisuojus onkin mittaetsinkamerassa hiukan ongelmallinen käytettävä. Yashicalla kuvatessa maailmaa kun tarkastellaan mittaetsimen läpi, jolloin suojus unohtuu herkästi linssin päälle. Ja koska näin voi käydä, niin niinhän myös käy. Paremmissakin piireissä. Tyylinäytteen tarjoaa pelimanni Eric Clapton, instrumenttina mittaetsinkamera Leica:

Eihän se suojuksen päällejäänti periaatteessa edes haittaa: sen kun vain valottaa saman ruudun uudelleen, eihän siihen filmille valoa tullut. Vaan kun Yashicassakin on automatiikka, ja jokaisen sulkimen räpsähdyksen jälkeen on pakko kelata seuraavaan ruutuun. Muukin on aika pitkälle kameran oman osaamisen varassa, siinä määrin kuin se näin vanhassa kamerassa voi olla. Kuvaajan tehtäväksi jää arpoa tarkennus mittaetsimen avulla (helppo homma, kunhan on tarpeeksi valoisaa) ja valita jokin kiva aukkosuhde. Varoitusvalot vieläpä kertovat, jos valittu aukko on liian suuri eikä sulkijan nopein valotusaika (1/500 s) ehdi mukaan tai jos valotusajaksi tulee yli 1/60 s ja kannattaisi jo käyttää kolmijalkaa kuvaamisen tukena. Kadmiumsulfidi- eli CdS-kenno kertoo valon määrän piirille, joka valoisuuden, aukon ja asetetun valoherkkyyden avulla laskee oikean valotusajan. Aikanansa varsin hienostunutta tekniikkaa! Filmin valoherkkyyden syöttämiseen tarkoitettua pylpyrää kääntelemällä voi tarvittaessa kompensoida valotusta, jos tuntee sellaiseen tarvetta.

35 Electron linssi on kiinteäpolttovälinen 45-millinen Yashinon f/1.7. Niin, sitä valovoimaisuutta on siis aika hurjasti. Suurinta aukkoa käyttäen onkin bokeh sitten aika huomattava ja tarkkuusalue aika kapea (ja tarkentaminen siten aika vaikeaa). Tässä yksi oma yritys:

Bokeh piirtyy kivan pehmeästi. Klikkaamalla kuvan isommaksi voi myös todeta huikean lyhyen tarkkuusalueen; oikealla ylhäällä olevat pohjanmesisienet ovat fokuksessa, mutta viitisen senttiä lähempänä kameraa olevat eivät!

Pienempää aukkoa käyttäessäkään ei tarvitse pettyä, sillä Yashinon on varsin tarkasti piirtävä linssi.

Automatiikka hoitaa valotuksen 30 sekuntiin asti. Pienempää aukkoa käyttäessä tuo "30 sekuntia" venyy Herra ties minne asti, sillä tämäkin kuva syntyi bulbia käyttämättä, kellon mukaan minuutti ja 15 sekuntia ruutua valottaen:

Aukko taisi olla f/8. Pienimmillään se on f/16, eli ihan riittävästi, varsinkin kun objektiiviin piirreltyä mitta-asteikkoa käyttäen on helppo tarkentaa myös hyperfokaalisesti.

Että kyllä miä tykkään. Miinukseksi laskisin vain ronskinlaisen painon (suojakotelon kanssa hyppää yli 700 gramman) ja patterista muodostuvan ongelman. Yashicaan nimittäin menisi V164PX / PX32, mutta sepä onkin elohopeaparisto eikä enää myynnissä oikein missään. Onneksi tähänkin on yksinkertainen näpertelyratkaisu olemassa, ja vaikeasti löydettävän freddiemercuryn voi kumittaa kuvioista korvaamalla sen kahdella V625U:lla ja yhdellä CR2:lla, kuten Warthog tässä opastaa.

Jos löydät Yashican jostain kirpputorilta kohtuuhintaan, niin osta ihmeessä se pois kuljeksimasta. Se on aivan mahdottoman hiljainen (koska suljin on elektromekaaninen ja filmin siirtäminen tapahtuu käsin), tanakka rakenteeltaan ja eritoten: sillä saa hyviä kuvia. Jos myös nimenomaan haluaa mittaetsinkameran, niin Yashica on paljon halvempi ja vähemmän snobi hankinta kuin vaikkapa Leica tai Zeiss Ikon.

Loppukevennys: kuvassa blogikirjailija itse, suussa aiemmassakin kuvassa näkynyt kolmijalka. Kuva otettu blogauksessa esitellyllä kameralla joskus 80-luvulla...