Toveri VJS:lle painekattilaa etsiessä tuli vastaan tällainen kolossi. Kierrätyskeskuksen hinnat ovat neuvoteltavissa, minkä seurauksena "vanha romukamera" irtosi ilmaisena kylkiäisenä 15 euron painekattilan mukaan. Lähempi tarkastelu osoitti, että kaikki toimii. Tai siis, se kaikki, mikä tämänkaltaisessa kamerassa saattaa toimia tai olla toimimatta; suljin, tarkennus, filminsiirtomekanismi.

Mutta mikä hiiden Bilora? Luulin kuitenkin tietäväni edes jotain kameroista, mutta Bilora kuulostaa vain ohuesti tutulta. Eikä juurikaan ihme, sillä nykyisin tämän (länsi-)saksalaisen pajan tuotanto koostuu vain valokuvaustarvikkeista. Puoti on kuitenkin odottamattoman iäkäs; perustettu 1909!

Kameratuotanto alkoi kuitenkin vasta 1935 ja päättyi jo vuoteen 1975. Tänä aikana Radevormwaldin tehdas puski maailmaan noin miljoona kameraa. Luvun saa kivasti mittakaavaan, kun muistaa että vaikka Yashica 35 Electroakin on tehty sen kahdeksan miljoonaa kappaletta. Bella 66:n tuotantoluvuista en löydä mitään tietoja (arvaus: joitakin kymmeniä tuhansia?), mutta omani on kuitenkin eräiden lähteiden mukaan tehty joko 1959 tai 1960, eli ennen kuin tehtaalla otettiin käyttöön muovisten ja bekeliittisten osien sarjatuotanto vuonna 1961. Eli...jos ei muuta, niin ainakin kuvastin on rapavapaa. Eri mallejakin on näemmä ollut vähintäänkin riittävästi, ja ainakin alkuvuosina Bilora on valmistanut kameroita sopimustuotantona muille merkeille ja tavarataloketjuille (mm. Sears, Montogomery Ward).

Bella 66 kuuluu Bella-mallisarjaan, jota tehtiin 1953 - 1966. Bella-nimen alla tehtiin kameroita, jotka olivat edullisia, mutta kuitenkin laadukkaita ja hyvännäköisiä. Sarjan eri variantit käyttivät mm. kinofilmiä (eli 135-filmiä), liivintaskukamerafilmiä (127) ja keskikoon rullafilmiä (120). 66:t käyttivät tuota viimeemmäksi mainittua. Bella 66 ottaa 12 kuvaa rullalle, kokoon 6 cm * 6 cm.

Kameran runko on alumiinia, ja samasta materiaalista on myös takakansi. Objektiivi on kiinteäpolttovälinen ja akromaattinen (kaksoislinssi, joka poistaa väriaberraatiota), valovoimaltaan tosin varsin heikko, vain f/8.0. Hauskana yksityiskohtana aukkosuhdetta ei voi säätää kuin f/8:n ja f/16:n välillä. Jos valitsemasta kääntää f/16:n päälle, siirtyy linssiasetelman taakse pieni peltinen varjostin, joka vähentää filmille pääsevää valoa puoleen. Ei voi siis vaikkapa siirtää hanikkaa puoleenväliin f/12:n toivossa, vaan silloin peltisen läpän reuna peittää linssin kokonaan ja ruutu jää pimeäksi: voih. Linssin tähän löytämääni versioon on valmistanut Rodenstock, joka on lasinpaloja hionut Münchenissä jo vuodesta 1877. Jatkavat muuten yhä! Lisäksi löytyy PC-liitäntä salamalle ja "kylmä" salamakenkä, sekä takaa pieni punainen kurkistusaukko, jotta filmin osaa siirtää oikealle kohdalle. Päällekkäisiä valotuksia ei Bella 66 osaa, sillä sulkimen jousi virittyy seuraavaan ruutuun siirtyessä.

Bella-sarjan yhtenä yhdistävänä tekijänä on tainnut olla myös suljinmekanismi. Ainakin se näyttäisi olevan samanlainen kaikissa. Valotusnopeuksia on kaksi (1/50 s salaman kanssa käytettäväksi ja 1/100 normaaliin käyttöön), lisäksi löytyy bulb (ja laukaisimesta kierteet laukaisuvaijerille, jotta bulbista olisi jotain oikeata iloakin). Koko kameran tekniikka levisi oikein kivasti pöydälle pari ruuvia irrottamalla. Linssit oli helppo puhdistaa. Samalla tuli sitten tarkastettua vekottimen toimintaa muutenkin. Kokoaminen meinasi tuottaa ongelmia, vaan lopultapa tajusin, että kokoon pantaessa järjestys onkin ihan eri kuin purkaessa. Väärässä järjestyksessä kooten tarkennusmekanismi jää kanittamaan väärään asentoon. Onneksi huomasin!

Filminopeuskin hiukan askarrutti. Lukeehan laitteessa itsessäänkin, että "FILM B2 No. 120", mutta vajavaisista googletustaidoista johtuen en oikein saanut selville, mitä tuo B2 sitten vastaa nykynopeuksissa (tai edes DIN- tai GOST-nopeuksissa). Tuumin, että ISO 50 taitaa olla se oikea nopeus. Näin ainakin nopeasti räknäten, jos aukko f/16 on varattu aurinkoiselle säälle ja suljinnopeuden olisi silloin tarkoitus olla se 1/100. Testaaminen ja loppupäätelmät jäävät odottamaan noin hitaan filmin löytymistä (ja keväämpää keliä).