Jossain digitaalikameroiden alkuaikoina Hewlett-Packardin sedät ja tädit päättivät, että tästä kivasta täytyy päästä osalliseksi. 1997 luotiin Photosmart, kauppanimi, jonka oli tarkoitus kattaa samalla tulostin, skanneri, faksi ja digitaalinen kamera sekä edellämainittujen saumattomasti toimiva yhteistoiminta. Että ottaa kameran käteen, räpsäisee kuvan, liittää kameran piuhalla monitoimilaitteeseen ja lähettää kuvan faksilla sukulaiselle Tasmaniaan. Upeaa. Koko homman idea oli siis tarjota toimiva kokonaisuus, joka on enemmän kuin osiensa summa.

"Enemmän kuin osiensa summa" tarkoittaa sitten sitä, että jos kokonaisuus on ihanjees, ovat sen osatekijät melkoisia kötöstyksiä. Photosmart 433 on kamerana melkoinen kikkare. Jopa niin kikkare, että sitä on jaettu ilmaisena kylkiäisenä Elisan puhelinliittymän ostajalla joskus 2002. Myynnissä vekotin on ollut ilmeisesti vuosituhannen vaihteesta. Toivottavasti tästä ei ole kukaan onneton sielu maksanut ihan oikeaa rahaa. Pyyntihinta on ollut euroaikoina jossain lähempänä kahtasataa.

Ilmeisesti aivan aluksi on tuumittu, että peruskäyttäjä ei tiedä optiikasta mitään. Siispä on säästösyistä jätetty optinen zoomi pois ja jätetty tilalle vain "3x zoom", joka on täysin digitaalinen. Hieno idea, kun kenno on vain 3,1 megapikseliä tarkkuudeltaan. Zoomausnappulaan koskeminen tekee kuvasta välittömästi analogisen television raepuurokuvaa. Objektiivi on kinovastaavuudeltaan 36 mm ja todelliselta polttoväliltään 5,67 mm. Edes kunnollista himmennintä ei ole kameraan ympätty; aukko on f/4.0 tai f/8.0, hiukan samaan tapaan kuin 50-lukuisessa Bilorassa... Tarkennus on muuten myös "kiinteä". Tarkka alue on aina ja ikuisesta 85 sentistä äärettömään, ainakin valmistajan teknisten tietojen mukaan. Ajatus oli siis kaiketi se, että kivasti muotoiltu digitaalikamera löytää ostajansa, vaikka olisikin aivan paska. No, onhan se tosiaan ihan kivannäköinen. HP:n logon voisi vaihtaa vaikkapa samontein Applen haukattuun omenaan, kun on niin funkkista ja selkeätä linjaa.

No mutta kokeillaanpa. Linssiä suojaava liukuläppä toimii samalla virtakytkimenä. Viitisen sekuntia raksuttelua ja hyvin tarkalleen postimerkin kokoiseen LCD-näyttöön ilmestyy tumma, rakeinen kuva, joka päivittyy varsin tökkivään tahtiin. Ulkona "optisen etsimen" käyttäminen (eli lasisilmän läpi tirkistely) on ainoa vaihtoehto, sillä näytöstä ei näe mitään, jos häiritsevää valoa on esim. yhtään. Laukaisimen painaminen aiheuttaa lisää raksutusta ja miettimistä, mutta jo muutaman sekunnin sisällä on innokkaan kuvaajan ihmeteltäväksi tuotettu rakeinen, suttuinen ja väreiltään lattea kuva. Ruudun alalaitaan ilmestyy kehoitus "Press OK to delete." Kamerassa on myös kätevä hihna, josta pyörittäen sen saa lingottua useiden kymmenien metrien päähän tai vaihtoehtoisesti suurella nopeudella lähimpään tiiliseinään. Sisäinen muisti on 16 megatavua, joka "parhaalla" laadulla tarkoittaa noin yhtä filmirullallista kuvia. Uudennahkeat AA-patterit saattavat kestää juuri ja juuri yhtä monen kuvan ottamisen, paitsi jos tulee käyttäneeksi vaikkapa sisäänrakennettua salamaa (latausaika n. 5 sekuntia) joka jäytää paristojen latinkia oikosulkuakin nopeammin.

Katsotaanpa kuvia.

Kissa pyrki samalla ulos kuin minäkin. Salamavalo poltti poloiselta turpakarvat.

Joku pesee pakettiautoa, ilmeisesti jonkinlaisen harmaan verhon takana. Huomioi myös lumi, joka on joko valkeata tai harmaata ilman sen kummempia välimuotoja.

Lopuksi vielä pysäyttävä esimerkki HP:n värierottelukyvystä.

Onneksi Haista-Paska päätti marraskuussa 2007 "etsiä vaihtoehtoisia liiketoimintamalleja" kameroillensa. Käytännössä: lopettaa oman näpertelyn ja myydä muiden romuja omalla nimellänsä.