Iltalehti kirjoitti 11. huhtikuuta pikkukuntien ahdingosta; nuoret, nuo kirotut energiajuomasiepot, eivät suostu jäämään syrjäntakaan, vaan pakenevat kasvukeskuksiin. Tämä tekee koulutuksen järjestämisestä suhteellisen vaikeata, kun luokkahuoneet ovat tyhjiä.

"Kun nuoret lähtevät maakuntakeskuksiin, kynnys palata takaisin kotikuntaan kasvaa. Ammattiopetuksen loppuessa paikalliset yritykset voivat joutua suuriin ongelmiin."

Kasvukeskusten vetovoima nakertaa myös työnantajia:

"Paikkakunnalla toimivan puualan osaamiskeskus Woodpoliksen ympärille koottu verkosto voitti äskettäin Rauman kaupungin puukaupunkikilpailun. Töitä riittää, mutta mistä tekijät?"

Mutta mitä ihmettä? Kuitenkin kaiken aikaa on saatu lukea myös tämän kaltaisia uutisia: "Maaseutu houkuttelee yhä enemmän"! Jos ihmiset kokevat maaseudun ja syrjäkylät miellyttävänä asumisvaihtoehtona ajatusten tasolla, mutta eivät kuitenkaan sinne päädy muuttamaan, onko vika todellakin jälleen nuorissa?

Ehkäpä ongelma onkin siinä, että maaseudulle muuttaminen on keskivertotyöntekijälle ja nuorelle valtava henkilökohtainen riski. Kuvitellaanpa tilanne, jossa vasta ammattikoulusta valmistunut Anssi saa töitä Mäntyharjulta tehtaasta, joka valmistaa kävelysauvoja. Mäntyharju sijaitsee vajaan viidenkymmenen kilometrin päässä lähimmästä maakuntakeskuksesta, tässä tapauksessa Mikkelistä. Pitäisikö Anssin nyt:
a) käydä töissä Mäntyharjulla Mikkelistä käsin
b) muuttaa Mäntyharjulle työn perässä
c) yrittää etsiä jotain muuta työtä?

 

 

Niin. Kuvitellaanpa, että valitsee vaihtoehdon b) ja ostaa kaksion Mäntyharjulta. Puoli vuotta myöhemmin kävelysauvojen menekki romahtaa, ja tehdas potkii YT-neuvotteluissa parikymmentä uusinta työntekijää kilometritehtaalle. Koska Mäntyharju on huomattavan pieni ja syrjäinen paikkakunta, koskettavat irtisanomiset koko pitäjää. Anssi ei löydä töitä samalta paikkakunnalta, vaan joutuu pistämään asuntonsa myyntiin. Vaan! Anssin kaksion arvo on romahtanut irtisanomisten myötä. Se vähäinenkin houkuttelevuus, joka pienellä kunnalla oli aiemmin, on irtisanomisten jälkeen kadonnut tyystin.

 

Mitä siis oikeastaan tapahtuu, kun nuori muuttaa pienelle paikkakunnalle työn perässä? Vielä muutaman kymmentä vuotta takaperin työvoimaa ei kaiketi ihan yhtä herkästi potkittu pellolle pienen kannattavuuden putoamisen myötä. Nykyinen yritysmalli sen sijaan pakottaa yritykset reagoimaan voimakkaasti pieniinkin muutoksiin, ja helpoin tapa säilyttää kilpailukyky on potkia ihmisiä pihalle. Tämän takia kävelysauvatehdaskin suosii nykyisin vuokratyövoimaa. Kun nuori muuttaa työn perässä pieneen kuntaan, hän ottaa samalla osan työnantajansa yritysriskistä. Hänen oma taloudellinen hyvinvointinsa on täysin riippuvainen työnantajan pärjäämisestä ja kilpailukyvystä.

 

 

Suuremmalla paikkakunnalla asuessaan esimerkkimme Anssi voisi etsiä potkut saatuaan uuden työpaikan ilman erityisempää elämänmuutosta. Ehkä parin kuukauden jakso työttömyyttä väliin, suhdanteista riippuen, ja Anssi voisi taas lyhentää asuntovelkaansa normaaliin malliin. On harvoja sellaisia asioita, joita kaikki ihmiset haluavat, mutta kyky vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa ja hallita elämäänsä voisi olla yksi niistä.