Kotipuutarha on nouseva harrastus. Jonkinlaista taimea pukkaa melkeinpä joka ikkunalaudalla eikä harrastus katso sen kummemmin ikää kuin sosiaalista asemaakaan. Mutta voiko itseään kunnioittava näpertäjä muka vain laittaa siemenet multiin ja odotella tuloksia? No ei! Tarvitaan lisää liikkuvia osia.

                                              

"Mikä hiiden hydroponi?"

Vesiviljely eli hydroviljely (engl. hydroponics) on paras, tehokkain, siistein, matkustelu- ja allergiaystävällisin tapa kotipuutarhan hoitoon. Normaalissa ikkunalautaviljelyssähän kasvi kasvaa mullassa; vesiviljelyssä multa hylätään tarpeettomana, ja kasvi seisoo juurillaan suoraan lannoiteliuoksessa. Multa korvataan osin tai kokonaan jollakin muulla väliaineella, joka tukee kasvia (fyysisesti; astraalitasolla kasvi on edelleenkin yksin). Juuret ovat jatkuvasti ravinneliuoksessa, jolloin niille voidaan antaa tarkalleen oikea annos apukakkaa mullan sotkematta tilannetta. Homeitiöt ja loiseläimet eivät myöskään tartu vesiviljelyjärjestelmään yhtä helposti.

Onko vesiviljelyssä sitten mitään huonoa? Yksinkertainen vastaus: Ei.

Täydellisempi vastaus: Ei, jos kääntelet rahojasi talikolla jotta alimmaiset eivät homehtuisi.

El Cheapo Magnificanto

Opiskelijabudjetillakin voi päästä kiinni vesiviljelyyn, jos vain hiukan viitsii itse väkästellä. Ämpärihydro on eräänlainen deep water culturen eli DWC:n edustaja. Juuret ovat ravinnerikkaassa vedessä, jota hapetetaan jatkuvasti. Jos hapettaminen tapahtuu ilmapumpulla ja ilmakivellä, puhutaan usein myös bubblerista. Nyt happi saadaan veteen kuitenkin uppopumpulla, joka pitää pinnan liikkeessä ja siten lisää happipitoisuutta vedessä.

Tarvitaan:

- ämpäri (10 litran Orthex käy hyvin. Tummia värejä kannattaa suosia, sillä ne läpäisevät vähemmän UV-säteilyä)

- kansi

- verkkoruukku

- uppopumppu tai ilmapumppu

- väliaineeksi lecasoraa, kookoskuitua tai kivivillaa

Työkalupuolella pärjätään puukolla ja mustekynällä. Edellä mainittujen lisäksi kookoskuidun tai liian pienikokoisen lecasoran valinneet tarvitsevat yhden reikäisen, ohuen sukan, jotta väliaine suostuu pysymään verkkoruukussa.

Aloittakaamme. Piirretään verkkoruukkua apuna käyttäen kannen keskelle ympyrä.

Otetaan työkalulistauksessa mainittu moralisaattori esiin, ja pyöräytetään kanteen hiukan piirrettyä ympyrää pienempi reikä. "Hiukan" tarkoittaa tässä tapauksessa pari millimetriä. Kannen reunaan tehdään lovi, jotta uppopumpun johto saadaan kivasti sujautettua sen lomasta ulos.

Seuraavassa vaiheessa pesemme ämpärin ja kannen huolella. Muovituotteiden pinnassa saattaa vaania vaikka millaisia inhottavia irrotusaineita, parafiinia ja sen sellaisia. Ämpärin pohjalle painetaan pumppu, jonka jälkeen ämpäri täytetään vedellä. Veteen sekoitetaan pH-arvoa alentavaa happoa sekä apukakkaa. Happoa saa vaikkapa täältä ja ravinteita täältä.

Sitten otetaan yksi kappaletta taimia, putsataan juuret mullista. Verkkoruukkuun laitetaan sukka (jos sellaista tarvitaan) ja väliaine (kuvassa kookoskuitua ja lecasoraa). Taimi jätetään keskelle siten, että väliaine pitää sen pystyssä.

Malliesimerkin näyttää Jamaican Bell (Capsicum baccatum).

Tämän jälkeen vain laitetaan töpseli seinään ja kuunnellaan vaimeaa pulputusta. Alkuvaiheessa veden pinta on syytä pitää jatkuvasti sen verran korkealla, että ruukku tapaa veteen ja pitää väliaineen kosteana. Myöhemmin veden pinnan saa antaa vapaasti tippua vaikka ämpärin puolivälin alapuolellekin (jos juuret ulottuvat sinne asti), kunhan pumppu ei vain missään vaiheessa käy haukkomaan ilmaa ja rykimään. Vesi kannattaa vaihtaa vähintään kahden viikon välein, jollei kerran viikossakin; mahdollisesti levästä pääsee eroon laimealla vetyperoksidiliuoksella, jota saa vaikkapa apteekista.

Kasvin kasvaessa vesien vaihtoa ei tarvitse enää huolehtia, sillä veden kulutus kuumimpaan kesäaikaan saattaa hyvinkin pompsahtaa litraan päivässä.

Siitä vain kokeilemaan!