Tuli sitten eteen tilanne, jossa työhaastattelija ilmoitti tarjoavansa minulle lounaan. Tämähän hiukan korottaa panoksia, ja antaa tavallaan ymmärtää että siellä saatetaan olla ihan tosissaankin. Sähköpostin luettuani haistelin t-paidan kainaloita ja vilkaisin lenkkikenkiäni. Ilmeni tarvetta päivittää varusvaraston paitatilanne ja etsiä kengätkin, opiskelijabudjetilla totta kai. Suuntasin SPR:n kirpputorille, jossa lumput ovat valmiiksi pestyt jo ostotilanteessa (tämä on riskienhallintaa: pesemällä onnistuisin kuitenkin ryvettämään paidan).

Ymmärrän pukeutumisesta juuri sen verran, kuin autistisen insinöörimiehen voi kuvitellakin ymmärtävän. Siispä syynäsin paidoista ja kengistä tyylin sijaan lähinnä materiaalivahvuuksia, saumoja sekä taivutusvastuksia. Muutaman ajatuksen uhrasin myös lämmönjohtavuuskertoimelle. Päädyin kolme euroa maksavaan kauluspaitaan, joka tuntui kivalta. Kenkien kohdalla valinta oli helppo, sillä ainoastaan yhdet sopivat olivat tarjolla. Ne maksoivat viisi euroa. Eikun kotiin tutkimaan, mihin tuli törsättyä.

Paremmassa valossa tarkasteltuna kengät paljastuivat kotimaisiksi. Ne olivat myös valmiiksi lankatut eivätkä vaatineet minkäänlaista kalustehuoltoa työhaastattelua ajatellen. Paita oli ehkä hienoisesti silityksen tarpeessa...

(huomaa tyylikäs peittokuosi)

Mitenkäs se silittäminen nyt olikaan...pitäisi vissiin tuon materiaalin mukaisesti lämpötilaa katsella; mitäs siellä niskalapussa lukee? Zoom and enhance!

Siis polyesteriä ja puuvillaa, lämmitysteho kakkon--MITÄ VITTUA?