Kala ja potut, tuo nyttemmin entistä huonotapaisemmiksi ryhtyneiden brittiherrasmiesten perinteistäkin perinteisempi kohmeloruoka. Kardiovaskulaarieni huutaessa lisää voiteluaineita ja verenpaineenkin uhkaavasti laskiessa näin parhaaksi tehostaa verenkierrätyskoneistoni toimintaa lisäämällä sinne hiukan rasvaa ja suolaa. Rasva pitää suonet luistavina ja suola kohottaa painetta sen verran, ettei paakkuja pääse syntymään.

Mutta asiaan. Friteeraustaikinaan tarvitaan muutamia yksinkertaisia hyödykkeitä, joita löytyy joka kaapista:

2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
3 dl kalijjaa, tai vichyä, eli siis kalijjaa.
2 rkl sitruunamehua
1 tl suolaa
½ tl mustapippuria

Nämä aineet vatkaillaan sekaisin. Lisäksi tarvitaan vielä noin desi ruisjauhoja ja 4 dl rypsiöljyä. Kalapalat pyöräytetään ennen friteeraustaikinointia ruisjauhoissa; rypsiöljy on itse uppopaistamisprosessia varten.

Perunat jätettiin pois, kun niitä ei nyt tähän hätään löytynyt. Kai sitä ilmankin pärjää.

Kalaksi valikoitui tällä kertaa pangasius eli haimonni. Tämän blogin tarkoitusperiin haimonni soveltuu sikäli, että se on kutakuinkin epäeettisintä kalaa, jota äkkiseltään saattaa käsiinsä saada. Kala lennätetään Suomeen Vietnamista, jossa sitä kasvatetaan ahtaissa lätäköissä kalajauheella, typpipitoisilla lannoitteilla, antibiooteilla ja paskalla. Vietnamilaisia hatut kiinnostaa ruoan hyvinvointi, joten vielä verta vuotavat epelit menevät elävinä perkauskoneen läpi ja samoilla vauhdeilla pakkaseen, lentokoneeseen, Suomeen ja sinun K-kauppaasi.

Lisäksi se ei maistu sinällään oikein miltään. Euroopan ja Suomen kalastus on nykyisellään aika tarkkaan valvottua, säännösteltyä ja kaikin puolin tolkun toimintaa. Kalastajille ja muille toimitusketjun jäsenille maksetaan keskimäärin ihan asiallista liksaa, minkä seurauksena kotimaisesta kalasta joutuu maksamaan ihan oikeata rahaa. Ei tosin kovin paljoa, mutta kuitenkin sen verran, että pari euroa kilolta halvempi antibioottimonni houkuttelee umpipihiä lähiömammaa enemmän kuin eettisesti ongittu torisiika.

Vielä haimonnin kasvattamistakin epäeettisempää olisi kuitenkin ollut se, että olisin nakannut ilmaiseksi saamani pari kiloa filettä roskikseen. Siispä sulatettu file sai sitruunapippurin pintaansa.

Kojekeittiön varustukseen kuuluu kiinteästi yleismittari lämpöanturiliitännällä. Näillä eväin saatiin 180 Celsiusta kattilaan tarkasti ja nopeasti.

Pari minuuttia uppopaistamista ja tsah: epäeettinen haimonni on saanut taikinatakin. Kylkeen sopii mainiosti vaikkapa tzatziki. Myös viinietikka kuuluu mausteeksi. Puristit voivat sitten taistella siitä, kuuluuko oikeaoppinen vis-än-sips taitella Länsi- vai Itä-Savo -lehden väliin.